Kuten jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, avasimme alakerran kaikki lattiat ja positimme vanhan puru yms. eristeen. Kaikissa muissa tiloissa lattiapalkit olivat kunnossa, paitsi ruokailutilassa, josta täytyi poistaa kolme lahoa palkkia ja tehdä niiden tilalle uudet. Uuden lattian eristeeksi valitsimme puhallettavan
ekovillan. Ennen ekovillan puhaltamista lattia täytyi paperoida ilmansulkupaperilla ilmatiiviyden saavuttamiseksi. Lisäksi vaihdetut alahirret täytyi tilkitä myös sisäpuolelta huolellisesti vetoisuuden välttämiseksi. Paperoinnin jälkeen ekovillaeriste puhallettiin huone kerrallaan. Puhaltamiseen saatiin ekovillan puhalluskone lainaan. Olohuone tehtiin ensiksi ja siinä Henkalla oli apumies, joka laittoi ulkona koneeseen villapaaleja ja henkka oli sisällä putken päässä. Eristeen asentaminen oli todella helppoa ja sujuvaa. Kone toimi loistavasti ja itse eriste on helppoa käsitellä, koska se ei kutita tai juuri pölyä. Hengityssuojain on kuitenkin hyvä olla. Asentamisen jälkeen ekovillasta ei kuitenkaan tule huoneilmaan mitään haitallisia päästöjä, toisin kuin esim. mineraalivillasta. Ekovilla on erittäin kevyt ja hyvä eriste sekä uudis- että saneerauskohteisiin juuri päästöttömyytensä ja helppoutensa vuoksi. Se on tehty täysin uusiutuvasta kierrätys puukuidusta, jonka voi vaikka kompostoida. Lisäksi siinä on booria, mikä estää homeiden ja muiden mikrobien kasvun. Mineraalivillahan on näiden asukkien lempiruokaa. Muut tilat henkka eristi yksin. Ja sekin sujui todella vaivattomasti. Ainoa hankaluus on puhalluskoneen koko ja paino, mutta toisaalta kone sai olla ulkona peräkärryssä ja vain putki tuli sisälle.
Olohuoneeseen ja ruokailutilaan meillä oli tarkoitus asentaa takaisin vanhat lautalattiat. Helpompaa, nopeampaa ja varmaan myös halvempaa olisi ollut laittaa uudet lattialaudat, mutta tässäkin asiassa muistutimme itsejämme, miksi ylipäätään ollaan lähdetty kunnostamaan vanhaa, eikä rakenneta uutta. Uusi lautalattia voi olla todella hieno, mutta se ei ole samanlainen ja samalla tavalla hieno kuin vanha. Niinpä käytimme tuplasti aikaa lautojen irrottamiseen, sen jälkeen kaavimme pontit puhtaiksi ja asensimme vanhat laudat. Ja sitten oli edessä vielä hionta. Helppo ratkaisu olisi tietenkin ollut vetää päälle betoluxia, mutta koska emme halua muovilattiaa, vaan puulattian, niin päätimme kokeilla onnistuisiko vanhojen maalipintojen poisto hiomakoneella. Ja onnistuihan se. Vanha lattia on hiottuna todella hieno. Pintakäsittelyä ei vielä olla tehty, mutta olemme päätyneet
lipeäkäsittelyn, joka vaalentaa puuta ja estää sen kellastumisen. Lipeän päälle laitetaan öljy. Varasuunnitelma on edelleen maalaus Uulan pellavaöljymaalilla, jos vaikka öljytyn lattian hoito alkaa tuntumaan liian vaikealta. Keittiö ja eteinen saivat uudet laudat ja myös nämä käsitellään lipeällä ja öljyllä. Kynnykset poistettiin ja kaikki lattiat asennettiin samaan korkoon. Paperointi täytyy tehdä myös eristeen ja lattialaudan väliin.
 |
| ruokailutilan uusi lattiapalkisto |
 |
| paperointia |
 |
| ekovillat asennettuna |
 |
| hiottu lattia ja hiomapaperit (1. hiontakarkeus P24, seuraavat P40, P80 ja lopuksi P120) |
 |
| tällainen kone vuokrattiin hiontaa varten, reunat hiotaan käsinauhahiomakoneella. |
 |
| uusi ja vanha lattia rinnakkain |
 |
| nurkassa näkyvät valkoiset putket ovat sähköjohtojen suojaputkia. 80-luvulla pinta- asennetut sähköt vedettiin lattioden alle piiloon. |
 |
| Ei olisi uskonut, että tulos on tämä. Vielä tosin pintakäsittelyä vailla. |
